Siionin viisaitten pöytäkirjat

 
12.8.2010
 
Reijo Ahtokari
Julkaistu Fraternitas-lehdessä
 
Leo Taxillia (oik. Gabriel Jogand-Pages) pitävät useat vapaamuurarihistorioitsijat muurariuden suurimpana tiedotushuijarina, sillä hänen tekstejään ja puheitaan levisi ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa sadoin tuhansin kappalein. Taxill käytti taitavasti avuksi paavia ja katolista kirkkoa keskittyen propagandassaan ainoastaan vapaamuurariuteen. Toinen tehokkaana antimuurarina historiaan jäänyt propagandisti, S. Nilus, oli antisemitisti joka laajensi juutalaisvihansa koskemaan myös vapaamuurareita. Niluksen maailmalle saattamat Siionin Viisaitten Pöytäkirjat ”todistivat” vapaamuurariuden maailmanvaltaa tavoittelevien juutalaisten tehokkaimmaksi aseeksi.
 
Siionin Viisaitten Pöytäkirjat perustuu plagiointiin ja asiakirjaväärennöksiin, joiden väitettiin olevan suoraan juutalaisten salaisista suunnitelmista. Pöytäkirjat ilmestyivät ensimmäisen kerran tsaari Nikolai II:n kesäpaikassaTsarskoje Selossa vuonna 1905. Niiden tekijäksi paljastui pian lakimies, kreikkalaiskatolinen munkki Sergei Aleksandrovits Nilus (1862-1930); ensimmäisen kerran ”pöytäkirjat” painettiin nimellä ”Suuri asia pienessä asiassa”. Venäjänkielisiä painoksia ilmestyi sitten vuosina 1911,1912,1917 ja 1919. Kaikissa painoksissa ei ole selvitystä ”pöytäkirjojen” alkuperästä, mutta antisionistit ja antivapaamuurarit antoivat eri tavoin ymmärtää niiden syntyneen Baselissa 1897 pidetyn ensimmäisen sionistikongressin ylimmän johdon, Vanhinten Neuvoskunnan, aloitteesta, ja että niiden sisältö oli ehdottoman salainen. Pöytäkirjat oli saman tiedon mukaan merkinnyt muistiin tohtori Theodor Herzl.
 
Baselissa pidettiin todella ensimmäinen sionistikongressi vuonna 1897; sen kokoonkutsuja ja puheenjohtaja oli mainittu tohtori Herzl. Kokouksen tarkoituksena oli miettiä keinoja miten hajallaan eri puolilla maailmaa olevat juutalaiset voisivat palata takaisin omaan kotimaahansa. Suunnitteilla oli mm. varojenkeräyksen järjestäminen, jotta halukkaat voisivat ostaa itselleen maata Palestiinasta, mikä vielä tuohon aikaan oli osa Turkkia. Mitään Vanhinten Neuvostoa ei Baselissa valittu eikä sellaista juutalaisilla tiedetä olleenkaan.
Pöytäkirjojen kirjallinen asu herätti jo niiden ilmestyttyä huomiota. Niitä ei ollut laadittu pöytäkirjan muotoon, missä pykälä pykälältä selostetaan tehtyjä päätöksiä ja käytyjä keskusteluja. Pikemminkin julkaistu teksti oli kokoelma erilaisia lyhyitä viestejä, esitelmäkoosteita ja epämääräisiä suunnitelmia. Jonkinlaisena juonena kokoelmassa on juutalaisten tekemä maailman valloitussuunnitelma.
 
Venäjällä selvisi varsin pian, että tekstien tarkoitus oli puhtaasti poliittinen ja tähdätty pääasiassa kreivi Wittea vastaan, joka kuului tsaarin lähimpään piiriin ja jolla oli suuri vaikutus häneen. Witte oli hallituksen tärkein ministeri, jonka vastaisen opposition kärjessä toimi hänen kiivain vastustajansa herttuatar Isabel. Oppositio taisteli erityisesti Witten talouspolitiikkaa ja hänen Ranskaan suuntautuneita suhteitaan vastaan. Oli tiedossa myös että Witte pyrki purkamaan juutalaisia hänen mielestään liikaa ahdistavia lakeja. Witten heikoin kohta oli se, että hänen puolisonsa oli juutalainen. Koko pöytäkirjaoperaatio oli rakennettu itse asiassa sen olettamuksen ja väitteen varaan, että ministerin juutalainen puoliso ohjaili Vanhinten Neuvoston ohjeiden mukaan suuren Venäjänmaan asioita!
Siionin Viisaitten Pöytäkirjat levisi kuin kulovalkea ympäri maailman. Se käännettiin monille kielille ja siitä julkaistiin lyhennelmiä ja sitä lainattiin maailman lehdistössä. The British Museumin kirjastossa on 28 erilaista Siionin Viisaitten Pöytäkirjojen versiota kaikilta maailman kulmilta yksinomaan vuodelta 1930. On luonnollista, että nopeaa vauhtia orastavalle natsismille ja fasismille Siionin Viisaitten Pöytäkirjoista tuli paras mahdollinen lyömäase juutalaisia ja vapaamuurareita vastaan. Hitler, Mussolini ja Franco eivät parempaa asetta ehkä olisi voineet löytääkään.
 
Vähitellen kävi ilmi, ettei Sergei Nilus ollutkaan pöytäkirjojen todellinen kirjoittaja. Times-lehden kirjeenvaihtaja Philip Gravis löysi sattumalta eräällä matkallaan Istanbulissa ranskankielisen kirjasen, jonka nimi oli suomennettuna "Machiavellin ja Montesquieun keskusteluja helvetissa”. Kirjasen tekijä oli antisemiitti ranskalainen lakimies Maurice Jyly; kirja oli kirjoitettu 1858 mutta painettu vasta 1864 Brysselissä. Joly vihasi tasavaltalaisia, oli kiihkeä rojalisti ja aktiivinen katolilainen. Kirjanen katsottiin törkeäksi hyökkäykseksi Napoleon III:tta vastaan ja Joly tuomittiin vankilaan 15 kuukaudeksi.
 
Toimittaja Grave totesi pian Jolyn ja Niluksen tekstien yhtäläisyydet ja julkaisi Timesissa elokuussa 1921 kolme laajaa artikkelia, joissa hän osoitti Niluksen kopioineen Jolyn vuoropuhelut suorasanaisiksi teksteiksi ja lisänneen niihin jonkin verran omia tekstejä.
 
Vaikka katolinen kirkko ei yleensä ole esiintynyt juutalaisuuden tai vapaamuurariuden puolustajana, jesuiittaisä Pierre Charlesin toiminta osoittaa suurta rehellisyyttä ja rohkeutta. Hän nimittäin julkaisi aivan toisen maailmansodan kynnyksellä belgialaisessa Nouvelle Revue Theologique -lehdessä vastaavanlaisen selvityksen. Viha juutalaisia ja vapaamuurareita vastaan oli kuitenkin niin Saksassa, Italiassa kuin Espanjassakin jo ilmiliekissä eikä mikään selittely voinut sitä sammuttaa. Sen vapaamuurariudelle aiheuttamat hirvittävät vahingot ovat tiedossamme.
 
Vapaamuurareitten kannalta Siionin Viisaitten Pöytäkirjojen mielenkiintoisin osa on ”Pöytäkirja 15”. Siina kuvataan ”Vanhinten Neuvoston päätöstä” perustaa kaikkiin maailman maihin vapaamuurari-looseja, joiden jäsenet ovat kansainvälisen juutalaisuuden agentteja. Toiminta organisoidaan suunnitelman mukaan siten, että muodollisesti itsenäiset suurloosit toimivat salaisen keskusjohdon alaisina ja noudattavat sen määräyksiä tinkimättä. Eri maissa toimivat salaiset poliisit miehitetään palvelemaan yksinomaan vapaamuurareiden (siis kansainvälisen juutalaisuuden) asiaa. Organisaation ylin johto on tarkoin salattu eikä sitä tiedä edes kaikkien muurarillisten Korkeimpien Neuvostojen Suur-Komentajatkaan, joilla kuitenkin jokaisessa maassa on pöytäkirjojen mukaan ylin muurarillinen valta. Meillä Suomessa Siniristi julkaisi vielä vuonna 1943 täydellisenä ”Siionin Viisaitten Pöytäkirjat”.
 
Tämä Suomessakin jo 1910-luvulla väärennökseksi tiedetty kirjoituskokoelma oli julkaistu omakustanteena Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1920 nimellä Salaisuus paljastuu. Kirjan tekijäksi oli merkitty S. Nilus, suomentajaa ei mainita kummassakaan suomenkielisessä painoksessa. Siniristin julkaisemassa versiossa oli Siniristin hallituksen puheenjohtajan Erkki Räikkösen alkulause, missä hän ei asettanut pöytäkirjojen tekstejä mitenkään kyseenalaisiksi kuten vuonna 1920 ilmestyneen painoksen suomentaja oli tehnyt. Räikkönen yhtyi tekijän väitteeseen, että juutalaisten salaisissa pöytäkirjoissa esitetyt sionismin periaatteet on keksitty jo Salomon aikana ja että ”juutalaisten salaseurojen (mm. vapaamuurareiden) salaisuus on kautta vuosisatojen ja -tuhansien valmistellut niitä suunnitelmia, joilla koko maailma aikanaan alistetaan juutalaisen itsevaltiaan hallittavaksi”.
 
Siionin Viisaitten Pöytäkirjat eivät vieläkään ole löytänyt rauhallista leposijaa, sillä esimerkiksi viime vuosikymmenellä siitä julkaistiin kopioita mm. Slovakiassa, Eestissä, Yhdysvalloissa, Ukrainassa, Iranissa ja Tanskassa; Australiassa julkaistiin muutama vuosi sitten kreikankielinen painos.
 
”Pöytäkirjat” on mielenkiintoinen esimerkki taitavasta konspiratiivisesta toiminnasta ja osoitus siitä kuinka sopivassa tilaisuudessa täydellinen valhe muuttuu totuudeksi. Kuinka se oli mahdollista ja mitä kaikkea Siionin Viisaitten Pöytäkirjat saivat aikaan, on mielenkiintoinen tutkimusaihe, johon on perusteellisesti paneutunut Israelin Korkeimman Neuvoston, 33o, palvellut Korkein Suur-Komentaja Leon Zeldis. Hänen asiaa koskeva laaja tutkielmansa julkaistiin The Scottish Rite Research Societyn julkaisussa Heredom, joka ilmestyi syksyllä 1999 (Vol. 7).